Mervi Syväranta Politiikkaa järjellä ja sydämellä

Ei GCM-sopimukselle, kyllä itsenäiselle maahanmuuttopolitiikalle

Suomi on hyväksymässä YK:n GCM-sopimuksen, eli globaalin sopimuksen siirtolaisuudesta. Sopimuksen tarkoitus on edistää turvallista, hallittua ja tavanomaista siirtolaisuutta ja maahanmuuttoa. Sopimus ei tässä vaiheessa ole oikeudellisesti sitova, mutta poliittisesti kyllä.

Sopimuksesta on käyty jonkin verran julkista keskustelua. On kinattu muun muassa siitä, onko sopimus sitova. Sitovuus on poliittinen, koska sopimusteksti rajaa pois oikeudellisen sitovuuden. Sopimus on sopimustekstin mukaan "non-legally binding", ei oikeudellisesti sitova.

Voidaan kuitenkin pitää lähes varmana, että sopimuksesta tulee myöhemmässä vaiheessa Suomea oikeudellisesti sitova. Sopimus koskee ihmisoikeuksia (johdanto kohta 4, periaatteet kohta 15), ja Suomi on ratifioinut eli sisällyttänyt lainsäädäntöön lähes kaikki YK:n aiemmat ihmisoikeuksia koskevat sopimukset (kahdeksan yhdeksästä).

Voimme siten todeta, että GCM-sopimuksen hyväksyminen (ja ratifioiminen) tulee määrittämään Suomen linjaa siirtolaisuuteen ja maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä. Sopimuksessa on kohtia, joista on helppo olla yhtä mieltä, kuten pakosta johtuvan siirtolaisuuden minimoiminen. Sopimuksessa on kuitenkin useita kohtia, jotka kaventavat Suomen mahdollisuutta omaan, Suomen edut huomioon ottavaan siirtolais- ja maahanmuuttopolitiikkaan.

Sopimuksessa on 23 tavoitetta, joista kyseenalaisia tai kysymyksiä herättäviä on ainakin kymmenen, esimerkiksi siirtolaisuuden lisääminen nykyisestä (tavoite 5). Suomen tai kantasuomalaisten etujen vastaisia voivat olla tavoitteet, jotka koskevat rajavalvontaa (11), säilöönottoa (13), maahanmuuttajien peruspalveluita (15), maahanmuuttajien täydellistä osallisuutta (16), kaiken syrjinnän poistoa (17) sekä maahanmuuttajien sosiaaliturvaa ja etuuksia (22).

Tavoitteen 11 edellyttämä rajaturvallisuus ja rajavalvonnan järjestelmällisyys ovat kannatettavia. Tulkinnanvaraiseksi sen sijaan jää, mitä tarkoittaa rajavalvonta, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja valtion suvereniteettia. Jos ihmisoikeuksien kunnioittaminen edellyttää, että Suomeen voi tulla tuhansittain ei-työllistyviä maahanmuuttajia vuodessa ja he voivat saada sopimuksessa esitetyt etuudet, on sopimus Suomelle taloudellisesti kestämätön.

Siirtolaisten säilöönotosta sopimus toteaa, että säilöönotto on viimesijainen keino, ja muut vaihtoehdot on priorisoitava. Mielestäni Suomen ei pidä hyväksyä sopimusta, joka kaventaa säilöönoton mahdollisuutta. Esimerkiksi kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita on voitava ottaa säilöön, kunnes heidät on poistettu maasta. Muussa tapauksessa maassamme olevien paperittomien määrä vain kasvaa, samoin sen haitat (kuten harmaa talous).

Sopimuksen tavoite 15 määrää siirtolaisille tarjottavista peruspalveluista, kuten terveydenhoidosta ja koulutuksesta. Mielestäni Suomen pitää voida mahdollisimman itsenäisesti päättää, mitä palveluita esimerkiksi turvapaikanhakijoille tai paperittomille tarjotaan. Erityisesti sosiaali- ja terveystoimen palveluita on tarjottava minimi, kun rahat eivät riitä asianmukaisiin palveluihin kantasuomalaisillekaan.

Sopimuksen tavoite 16 täydellisestä osallisuudesta sisältää "kansalliset tavoitteet" perheiden yhdistämisestä. Perheiden yhdistäminen käytännössä moninkertaistaa siirtolaisten määrän. Kun nykyistenkin siirtolaisten integroimisessa on vaikeuksia (turvapaikanhakijatulvan jälkeen), ei Suomen pidä löysentää perheenyhdistämiskäytäntöjä, eikä hyväksyä mitään perheiden yhdistämisautomaattia GCM-sopimuksen perusteella.

Sopimustekstin tavoitteessa 17, syrjinnän poisto, todetaan, että lehdistö on koulutettava kirjoittamaan siirtolaisuudesta, eivätkä vaalikampanjat saa syrjiä siirtolaisia. Jos tavoitetta toteutetaan tiukasti, se voi estää asialliset maahanmuuttokriittiset puheenvuorot - mikä lopulta kärjistää maahanmuuttajien ja kantaväestön välisiä ristiriitoja.

Tavoite 22 toteaa, että siirtolaisen pitää saada uudessa kotimaassaan sama sosiaaliturva ja samat kertyneet etuudet, jotka hänellä oli lähtömaassaan - esimerkiksi eläke. Tavoitteessa ei oteta mitään kantaa siihen, kuka nämä maksaa. Suomen ei missään nimessä pidä joutua maksamaan henkilölle etuuksia, jotka hän on ansainnut toisessa maassa ja eri etuusjärjestelmän puitteissa.

Edellä luettelemieni seikkojen perusteella en ihmettele lainkaan, että monet maat, Yhdysvallat mukaan lukien, jättäytyvät GCM-sopimuksen ulkopuolelle. Nämä maat mitä ilmeisimmin haluavat itse päättää niistä asioista, joihin GCM-sopimus puuttuu. Myös Suomen pitäisi jättäytyä GCM-sopimuksen ulkopuolelle ja valita itsenäinen, taloudellisesti kestävä maahanmuuttolinja. Ihmisoikeuksia voimme kunnioittaa sopimuksen ulkopuolellakin; erityisesti on huolehdittava oman kansan ihmisarvoisesta kohtelusta.

 

Ohessa liitteenä sopimuksen 23 tavoitetta tiivistetysti, ei sanatarkasti:

1) kerätään ja käytetään dataa, jotta voidaan tehdä evidenssiin perustuvaa siirtolaispolitiikkaa

2) minimoidaan haitalliset ja rakenteisiin liittyvät tekijät, jotka pakottavat ihmiset lähtemään kotimaastaan

3) jaetaan maasta- ja maahanmuuttajille tietoa kaikissa siirtolaisuuden vaiheissa

4) kaikille maasta- ja maahanmuuttajille laillinen henkilöllisyystodistus ja asianmukaiset dokumentit

5) lisätään mahdollisuuksia tavanomaiseen siirtolaisuuteen

6) edistetään reilua ja eettistä rekrytointia ja varmistetaan asianmukaiset työolosuhteet

7) vähennetään siirtolaisten haavoittuvuutta

8) pelastetaan ihmishenkiä ja etsitään kadonneita henkilöitä

9) estetään ihmissalakuljetusta

10) estetään siirtolaisiin kohdistuvaa ihmiskauppaa

11) valvotaan rajoja järjestelmällisesti ja varmistetaan rajaturvallisuus, ottaen huomioon sekä valtion suvereniteetti että ihmisoikeudet

12) sujuvat menettelyt maahanmuuttajia vastaanotettaessa

13) säilöönotto viimeinen keino, muut vaihtoehdot priorisoitava

14) vahvistetaan lähetystöjen roolia siirtolaisuuden eri vaiheissa

15) peruspalvelut maahanmuuttajille, vaikka kansalaisilla ja pitempään maassa oleskelleilla olisi paremmat palvelut

16) maahanmuuttajien täydellinen osallistuminen ja yhtenäinen yhteiskunta (esimerkiksi perheiden yhdistämisen kansalliset tavoitteet)

17) estetään kaikki maahanmuuttajien syrjintä ja käydään tosiasiapohjaista julkista keskustelua maahanmuutosta, mukaan lukien vaalikampanjat

18) helpotetaan valtioiden vastavuoroista taitojen, pätevyyksien, tutkintojen ja osaamisen tunnustamista

19) luodaan olosuhteet, joissa maahanmuuttajat osallistuvat kestävään kehitykseen kaikissa maissa (myös lähtömaissaan, esimerkiksi politiikkaan)

20) maahanmuuttajille nopeammat, turvallisemmat ja halvemmat rahansiirrot lähtömaahansa, sekä maahanmuuttajien taloudellinen osallisuus

21) tuetaan turvallista, kunniakasta paluuta lähtömaahan ja vastaanottoa siellä, sekä uudelleen sopeutumista alkuperäiseen kotimaahan

22) luodaan mekanismi sosiaaliturvan ja saavutettujen etuuksien (esim. eläkkeiden) siirtämiseksi uuteen kotimaahan, bilateraalisin ja multilateraalisin sopimuksin

23) edistetään turvallista, hallittua ja tavanomaista siirtolaisuutta vahvistamalla kansainvälistä yhteistyötä ja globaaleja kumppanuuksia

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat