Mervi Syväranta Politiikkaa järjellä ja sydämellä

Ei saa ryöstää: kansallisomaisuudelle perustuslain suoja

Perustuslaki määrittelee kansanvallan perusteet. Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Perustuslaki ei kuitenkaan ota riittävän selkeää kantaa kansallisomaisuuteen, eli Suomen valtiolle - siis kansalle - kuuluvaan omaisuuteen.

Kansallisomaisuuteen lasketaan valtion omaisuus, kuten maat ja metsät. Siihen voidaan laskea kuuluvaksi muutakin, esimerkiksi luonnonvarat ja valtionyhtiöt. Lisäksi suomalaiset pitävät jokamiehen oikeuksia eräänlaisena kansallisomaisuutena - ne koetaan kansallisiksi perusoikeuksiksi.

Kansallisomaisuudesta Suomen mailla on perustuslain suoja. Perustuslain ensimmäisessä luvussa valtiojärjestyksen perusteista sanotaan maastamme, että valtakunnan alue on jakamaton, eikä sen rajoja voi muuttaa ilman eduskunnan suostumusta (4 §). Muulla kansallisomaisuudella on perustuslaissa heikompi suoja. Perustuslain luvussa seitsemän käsitellään valtion omaisuudesta valtionyhtiöitä ja valtion kiinteää omaisuutta. "Lailla säädetään" milloin määräysvallan hankkiminen tai siitä luopuminen valtionyhtiössä edellyttää eduskunnan suostumusta, ja valtion kiinteästä omaisuudesta luopuminen tapahtuu eduskunnan suostumuksella tai "sen mukaan kuin lailla säädetään" (92 §).

Perustuslaki suojaa osittain myös luonnonvaroja. Perusoikeuksia käsittelevässä luvussa on yksi velvollisuus, joka koskee vastuuta ympäristöstä, eli ympäristönsuojelua. Tämä vastuu "kuuluu kaikille", ja myös valtiovallan on turvattava jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Muita rajoitteita luonnonvarojen käytölle perustuslaki ei kuitenkaan aseta, ja esimerkiksi yhteisistä luonnonvaroista saatava hyöty voi mennä kokonaan yksityiselle taholle, ja vaikka ulkomaille. Eräs professori parjaa kaivoslakia ja kaivospolitiikkaa juuri tästä syystä - luonnonvaroista saatavaa voittoa ei jaeta oikeudenmukaisesti Suomen ja yksityisten yhtiöiden välillä.

Kansalaisten perusoikeuksiksi kokemia jokamiehenoikeuksia perustuslaki ei suoraan mainitse. Ne löytyvät muista laeista (kalastuslaki 7 §, metsästyslaki 7 §, rikoslain 28. luku 14 §).

Mielestäni kansallisomaisuus on suojattava perustuslailla nykyistä paremmin. Nykyinen perustuslaki rajoittaa melko vähän kansallisomaisuuden myyntiä, ja myynti voi tapahtua kansan etujen vastaisesti (esimerkiksi sähkönsiirtoverkkojen yksityistäminen). Eikä perustuslaki oikeastaan ota kantaa siihen, miten kansallisomaisuudesta saatava taloudellinen hyöty jaetaan oikeudenmukaisesti, ja kansa saa siitä osansa.

Kansallisomaisuus ja sen käytön periaatteet voitaisiin kirjata perustuslain ensimmäiseen lukuun, jossa käsitellään valtiojärjestyksen perusteet, kuten valtakunnan alue. Kansallisomaisuudeksi voitaisiin määritellä valtion omistamat maat ja metsät, osa luonnonvaroista ja valtionyhtiöt. Kansallisomaisuudesta saatava hyöty kuuluisi kansalle.

Perustuslain kirjaukset pitäisi toteuttaa niin, että hyöty kansalle käsitettäisiin laajasti. Näin esimerkiksi luonnonvaroista saatavat, Suomelle (eli kansalle) kuuluvat voitot turvaisivat - verojen ohella (perustuslaki 81 §, 121 §) - joitakin perustuslain takaamia perusoikeuksia, kuten maksutonta perusopetusta (sivistykselliset oikeudet 16 §) tai oikeutta sosiaaliturvaan (19 §). Toisaalta hyödyksi voitaisiin ajatella se hyöty, minkä tavallinen kansalainen saa luonnonvaroista, joita hän voi käyttää jokamiehenoikeuksien nojalla. Suomalaiset ansaitsevat paremmin suojatun kansalaisomaisuuden - ei saa ryöstää!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset